Ensimmäinen työpaikka 52-vuotiaana Paikka auki -ohjelman kautta

Keväällä 2024 näin ilmoituksen paikka-auki työstä Suomen Kuurosokeat Ry:ssä. Päätin hakea ja pääsin haastatteluun. Se tuntui jännittävältä, olihan se ensimmäinen työhaastatteluni. Minulle oli todella suuri ihmetys, kun sainkin työpaikan. Paikka-auki työ on minulle aivan ensimmäinen oikea työpaikka, josta saan myös palkkaa. Tähän asti olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ja tehnyt vapaaehtoistöitä. Minua jännitti kovasti työn alkaminen ja kuinka pärjäisin, ja haittaisiko sairauteni tai kuulo-näkövammani työntekoa.

Ensimmäinen työpäivä oli toukokuun alussa. Sinä päivänä tuntui, ettei tajua yhtikäs mitään eikä muista työkavereiden nimiä, saati heidän työtehtäviään. Vähitellen viikkojen kuluessa työtehtävät kävivät tutuiksi ja tutustuin myös kavereihini. Paikkana Suomen Kuurosokeat RY olikin minulle tuttu, samoin osa työkavereista. Tehtäväni ovat järjestöavustajan tehtäviä. Huolehdin keittiön siisteydestä, kahvinkeitosta, käsityöpuodista, ja teen kaikenlaisia toimistotöitä. Olen oppinut uusia taitoja. Työni on alkanut hyvin ja olen päässyt tekemään monenlaista. Olen tehnyt kuulonäkövammaisuutta ja kuurosokeutta tunnetuksi. Olin tilaisuudessa, jossa pääsin kertomaan omassa tilanteessani ja yleisesti kuulonäkövammaisuudesta.

Työ Suomen Kuurosokeat Ry:ssä on tuonut päivääni rytmiä ja tunnen itseni tarpeelliseksi. Saan toteuttaa itseäni ja kotoa lähteminenkin sujuu paremmin. Alussa oli vaikea pyytää apua, mutta kun ihmiset ovat tulleet tutuiksi avun pyytäminenkin sujuu paremmin, itseluottamukseni on kasvanut. Minulle kaikki työhön liittyvä on ollut uutta ja ihmeellistä. Työni tuntuu monipuoliselta ja alussa saattaa tuntua, ettei osaa eikä pysty kyseiseen työhön. Pikkuhiljaa olen oppinut mitä tarkoittaa käydä töissä ja miten suunnittelee päivärytminsä. Samalla tunnen itseni tärkeäksi osaksi työyhteisöä. Minulla on monta terveyteeni liittyvää menoa viikon aikana. Mutta työaikani on pystytty miettimään niin, että viikko työtuntini tulee täyteen. Olen saanut huomata, että työssä käyminen vie voimia mutta oma vireystila ja jaksaminen on parempaa. Harrastuksista olen joutunut luopumaan kaikista muista paitsi englannin kielen opiskelusta työväenopistossa. Kahtena ensimmäisenä kuukautena minulla oli töissä mukana henkilökohtainen avustaja, joka auttoi minua sopeutumisessa työelämään. Kun palasin lomalta heinäkuun lopussa en enää ole ottanut avustaja mukaan. Tuntuu että pärjään jo ilman avustajan tai viittomakielen tulkin apua. Näin pystyn käyttämään avustajatunnit kotonani tapahtuviin toimintoihin.

Maija Kanerva
Suomen Kuurosokeat ry