Vinkkejä nepsyltä nepsylle

Tiedosto on auki, ohjeet odottavat sähköpostissa, ja nyt vain pitäisi saada teksti tehtyä. Kellon viisarit liikkuvat kyllä eteenpäin, mutta sanat eivät vain ilmesty ruudulle. Tuntuu kuin sormien päällä olisi painava peitto. Aivoissa kyllä kuuluu “sen kuin alat kirjoittaa”, mutta sormet eivät liiku.

Moikka, olen Milla, ADHD-nepsy, ja minun on vaikea saada hommia alkuun. Tässäpä onkin koottuna nepsyltä toiselle vinkkejä, jotka olen todennut itselleni toimiviksi. Olemme kaikki yksilöitä, joten se, mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla – mutta kokeilemalla selviää!

Vahingossa hommiin

Minulle ylivoimaisesti tehokkain tapaa aloittaa työtehtävä on avata tarvittava tiedosto / sähköposti / mikä milloinkin selaimeen, ja antaa itselleni lupa sen jälkeen tehdä hetki jotain aivan muuta. Saatan mennä tuijottelemaan videoita, kuuntelemaan musiikkia, selaamaan puhelinta… Mitä tahansa mieluista, joka kuitenkin tapahtuu sen työkoneen ääressä.

Usein käy niin, että selaan hetken puhelinta tai katson videota, mutta inspiraatio iskeekin hetken hupsuttelun jälkeen ja voilá! Tehtävä onkin tehty! Niin sanottu vapaaehtoisen tekemisen voima on uskomaton.

Kysy kaverilta -kortti

Työpäivään orientoituminen on välillä tosi vaikeaa. Ajatukset harhailevat ja mistään ei saa kiinni. Ei tiedä mistä aloittaa. Tällöin otan käyttöön “kysy kaverilta” -kortin ja tekstaan kaverille – työkaverille tai kelle tahansa – että hei, minun pitäisi tehdä asia x, mutta en vaan saa aloitettua. Monesti jo viestin laittaminen saa aivot naksahtamaan oikeaan asentoon, ja seuraava viesti onkin “hei kiitos, mä sainkin jo aloitettua!” Joskus taas tekstailen hetken ja saatan saada jonkun hyvän ulkopuolisen vinkin, joka saa pallon pyörimään.

Lepohetki aivoille 

Työn imusta on tosi vaikeaa päästä irti, ja joskus havahdun kuuden tunnin koneella istumisen jälkeen siihen, että olo on nuutunut, nälkäinen ja loppu. Silloin vasta tajuaa, kuinka tärkeää olisi pitää ne tauot päivässä. Ei vain kahvikupin täyttöä ja palaamista töiden ääreen, vaan ihan kunnon aivojentuuletushetki. Herätys tunnin välein puhelimessa auttaa havahtumaan tauon tarpeeseen, mutta tauolle lähteminen onkin se vaikea osa.

Oma kikkani on ottaa ihan rehellisesti puhelimen sanapeli esiin ja sallia itselleni 10 minuuttia aikaa pelin ääressä. Pelaa hetki. Vie roskat. Soita sun lempikappale ukulelella. Tee jotain sulle mieluista, jonka pariin siirtyminen ei tunnu pakkopullalta, mutta joka ei pidä sua työajatusten keskellä. Aivot kaipaavat taukoa, jotta ne jaksavat taas työskennellä!

Pienet välipalat 

Aivot tarvitsevat energiaa, mutta välillä on todella vaikeaa muistaa syödä. Olen huomannut, että aivot pysyvät helpommin virkeinä, kun käsien ulottuvilla on aina jotain helppoa ja aidosti itselle maistuvaa! Aina on hyvä tavoitella terveellistä, mutta joskus ne terveelliset asiat eivät vain houkuttele, ja syöminen jää. Jotain on aina parempi kuin ei mitään, ja tämä pätee myös syömiseen: jos naposteluporkkanat ja ruisleipä eivät maistu, ota käyttöön vaikka jugurttipähkinät!

Omia luottonaposteltavia ovat muun muassa suklaapähkinät, naposteluporkkanat ja “pussismoothiet”, eli pussipiltti.

Tehtävät palasiksi 

Nepsyaivot käsittävät usein erilaiset tehtävät paljon monivaiheisempina kokonaisuuksina kuin neurotyypilliset. Siinä, missä tiskikoneen täyttö saattaa neurotyypilliselle olla vain, no, tiskikoneen täyttö, tarkoittaa se minulle valtavaa kokonaisuutta:

• Tiskien kerääminen asunnosta tiskialtaaseen
• Puhtaiden tiskien tyhjentäminen koneesta
• Tiskien huuhtelu ja mahdollinen liotus
• Tiskien asettelu koneeseen

… Ja niin edespäin. Yksinkertaiselta kuulostava “kirjoita sähköposti henkilölle x” voi tuntua aivan mahdottoman suurelta palalta. Jos ja kun tällainen jumi iskee, alan ihan tietoisesti pilkkomaan tehtävää pieniksi palasiksi. Joskus jopa jalostan tätä eteenpäin. Jos jumi on aivan todella kova, ja määrittelen aika-arvion jokaiselle vaiheelle, saankin – kas kummaa – aloitettua sen ensimmäisen vaiheen! Ja kun saa aloitettua ensimmäisen, voikin sitten samalla rykäisyllä tehdä toisen. Ja vaikka kolmannenkin.

Esimerkki: Työtehtävänä laittaa sähköpostia tapahtumapaikalle edustuspöydän kasauksesta.

Tehtävä purettuna osiin ja aika-arvioihin: 

1. Avaa Gmail (30 sek).
2. Googlaa oikea sähköpostiosoite (1 min).
3. Kasaa muistilapulle kysyttävät asiat (2 min).
4. Lähetä esihenkilölle Teamsissä varmistus kysyttävistä asioista (2 min).
5. Kirjoita viesti (3 min).
6. Viestin tarkistus (30 sek).
7. Lähetä viesti.

Aikapaine 

Jos tehtävä kuulostaa tylsältä, minähän en sitä aloita, ellei ole pakko. Siispä tarvitaan ulkoista motivaatiota! Minulle toimivat sovitut deadlinet. Mikä tahansa deadline ei kuitenkaan käy – olen joutunut jo kauan sitten hyväksymään, että jos itse itselleni sellaisen laitan, on siitä aina mahdollista joustaa. Ja jos on mahdollista joustaa, niin siitähän joustetaan. Ja usein.

Nuorten Suomella työskennellessäni istuimme esihenkilöni Eeva-Liisan kanssa alas aina viikon tai parin välein ja katsoimme työtehtävät läpi. Samalla sovimme osalle tehtävistä tarkat deadlinet, jotka auttoivat minua saamaan tehtävät valmiiksi. Näin pystyin myös merkitsemään taulukkooni tehtävät.

Koko viikon työtehtävistä kärryillä pysymistä varten jalostin toimistoaikanani itselläni erinomaisesti toimivan taulukon, johon viikoittain kokosin viikon työtehtävät, ja merkitsin aina tietyllä värillä, oliko työtehtävä aloittamatta, kesken vai valmis. Näin sain nopealla vilkaisulla katsottua, mitä on vielä tekemättä, ja mitä parasta – hyvän mielen aina, kun sai merkittyä valmiin tehtävän vihreäksi! Ohessa esimerkki taulukostani. Sitä saa ihan reilusti käyttää, jos se tuntuu toimivalta.

https://docs.google.com/spreadsheets/d/15RzgrR7XeYfm8RJ01JjvSyR7qy-vh–NmgeJg0XpVDE/edit?usp=sharing

Hurjasti tsemppiä kaikille töihin ja omaan arkeen!

Milla