Paikka auki herätti innon järjestötyöhön

Valmistuin toimintaterapeutiksi keväällä 2014. Opiskelujen aikana kävin useampaan kertaan sisäistä kamppailua sen suhteen, olenko valmistumassa ammattiin, jota haluan tehdä työkseni. Motivaatio ei ollut aina korkeimmillaan, minkä vuoksi opintoni viivästyivät. Lopulta kuitenkin valmistuin, mutta valmistuessa minulla ei ollut minkäänlaista ajatusta siitä, mitä haluan työkseni tehdä. Toimintaterapeuttien työkenttä on laaja, ja ammattilaisena hain vielä kovasti omaa ammatti-identiteettiäni. Olin avoin kaikille töille.

Aloin kuitenkin etsiä oman alan töitäni heti valmistuttuani. Olinkin onnekas ja työllistyin melko pian työnhaun aloittamisen jälkeen. Ensimmäinen työpaikkani toimintaterapeuttina oli Oulun seudun hengitysyhdistyksellä, joka oli saanut Paikka auki -rahoituspäätöksen RAY:lta. Silloin sain ensimmäisen kerran jalkani järjestökentälle, jossa nytkin olen, vaikka jalkani ovat ehtineet välillä käydä muuallakin. Hengitysyhdistyksellä olin vapaaehtoisten tukena ryhmien sekä tapahtumien järjestämisessä. Siltä ajalta on paljon hauskoja muistoja ja olen kiitollinen minua opastaneille sekä ohjanneille ihmisille. Työntekijänä olin täysin raakile ja melko tietämätön järjestötyöstä. Näin myöhemmin ajateltuna tekisin melko paljon asioita toisin, mutta en usko olevani yksin ajatusteni kanssa. Varmaan muutkin ovat oppineet ja kehittyneet työuran aikana 😊

Kannustava työpaikka vahvisti itsetuntoa

Ylipäätään näen tärkeänä, että työllistyin pian valmistumisen jälkeen paikkaan, joka kannusti ja tuki minua. Oman osaamisen ja taitojen kanssa kamppaillessa minulle oli suuri apu työyhteisöstä, joka antoi minulle aikaa opetella ja olla oma itseni. Tulin hengitysyhdistykselle epävarmana ja epäröivänä oman tulevaisuuteni suhteen, mutta lähtiessä itseluottamukseni oli vahvistunut ja uskoin enemmän omiin taitoihini ammattilaisena.

Hengitysyhdistyksen rahoitus oli kuitenkin myönnetty vain määräajaksi, emmekä onnistuneet sinä vuonna saamaan uutta hanketta hengitysyhdistykselle. Tämä tarkoitti, että minun aikani järjestökentällä katkesi siihen. Paikka auki -paikan jälkeen työllistyin toimintaterapeutin töihin avokuntoutuksen puolelle yksityiselle sektorille. Minulla kuitenkin jäi kaipuu järjestötyöhön sekä halusin päästä tekemään töitä muistisairauteen sairastuneiden ja heidän läheistensä kanssa.

Unelmatyö järjestössä

Vuonna 2017 myötätuulet olivat puolellani ja muutaman avokuntoutusvuoden jälkeen Oulun Seudun Muistiyhdistys haki työntekijää Muistiluotsiin. Työnhaussa minulla oli valttikorttina lyhyt, mutta antoisa työpätkäni hengitysyhdistyksellä. Minulla oli kokemusta järjestötyöstä, vapaaehtoisten kanssa toimimisesta ja STEA:n hankerahoituksista. Ajattelen, että ilman ensimmäistä työtäni hengitysyhdistyksellä en todennäköisesti olisi päässyt nykyiseen työpaikkaani. Ja nykyinen työpaikkani on unelmien työni. Tänä vuonna minulla tulee täyteen seitsemän vuotta Oulun Seudun Muistiyhdistyksellä ja kymmenen vuotta siitä, kun työllistyin Paikka auki -rahoituksen avulla järjestökentälle.

Juulia Mourujärvi
Oulun Seudun Muistiyhdistys