Paikka auki -työ mahdollisti työkokemuksen karttumisen ja opiskelun

Paikka auki -työntekijä, nyt 28-vuotias Roope on lähtöisin Utajärveltä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän opiskeli vuoden Joutsenon avoimessa yliopistossa äidinkieltä ja kirjallisuutta, ennen kuin pääsi Oulun ammattikorkeakouluun, OAMKiin. OAMKista kirjastonhoitajaksi valmistumisensa jälkeen hän työskenteli vajaan vuoden palkkatuella Oulun pääkirjastossa. Sitten ovet menivät kiinni, kirjaimellisesti. Maailmaa höykyttänyt koronapandemia sulki niin Oulun pääkirjaston, kun muidenkin kirjastojen ovet pitkäksi aikaa, eikä kirjastonhoitajalle ollut enää töitä tarjottavana aktiivisesta työnhausta huolimatta. Tilanteesta johtuva kahden vuoden mittainen työttömyys oli Roopelle koettelemus. 

Yrityksistä ja useista työhakemuksista huolimatta työmarkkinoilla ei tärpännyt. Roope oli kuukausittain useisiin kirjastoihin yhteydessä ja soitteli läpi eri työpaikkoja. Hänet kyllä muistettiin, mutta työpaikkaa ei ollut tarjota. Muitakin haasteita ilmeni. Jos paikkoja olisikin ollut, kaupungin töihin vaadittiin työkokemusta. Roope on tuskin ainoa, jonka kuulee kysyttävän, miten kokemusta voi saada, jos ei pääse ensimmäiseenkään työpaikkaan? Moni kaupungin työpaikka oli usein myös ainoastaan sisäisessä haussa, jolloin talon ulkopuoliset eivät saa mahdollisuutta osallistua hakuun. 

-En ole koskaan sairastanut masennusta, mutta tuona aikana se oli varmasti lähellä, Roope pohti. 

Pandemian takia normaalit kontaktit ihmisiin vähenivät huomattavasti ja työttömyys aiheutti stressiä. Niiden vuoksi ihmisten seurassa viihtyvä Roope koki myös yksinäisyyttä, jota hän onnistui lievittämään majoittumalla isoäitinsä seuraksi. 

Aktiivinen työnhaku ei kohdistunut vain kirjastoihin, mutta kaikenlaiseen työhön Roope ei kuitenkaan voinut hakeutua. 

-En ole niin sanotusti työn raskaan raataja, mutta seison vaikka aidan seipäänä, jos palkka maksetaan, hän sanoo pilke silmäkulmassaan. 

Hänen CP- ja kuulovammansa rajoittavat työnhakua sen verran, ettei hän voi hakeutua töihin, joissa on paljon melua tai jotka sisältävät fyysistä kuormittavuutta. 

-Työttömyys oli äärimmäisen tympeä jakso, Roope tiivistää kokemuksiaan.

Maailma ja mahdollisuudet avautuvat 

Kun maailma alkoi vihdoin taas avautua, Roope sai kymmenen kuukauden työpätkän Oulun 4H-yhdistykseltä toimistoapulaisena ja kansainvälisen iltapäiväkerhon ohjaajana. CP- ja kuulovamma edesauttoivat uuden palkkatuen saamista. Työsuhde oli kuitenkin määräaikainen ja lyhyt, kuten hänen aikaisemmat työsuhteensakin, ja työn osa-aikaisuuden vuoksi palkkakaan ei päätä huimannut. 

4H:n työn loppupuolella Roope vieraili Byströmin Ohjaamossa, jossa hän oli vieraillut aikaisemminkin. Sieltä hän sai kuulla, että Nuorten Ystävät ry etsi järjestöassistenttia. Aktiivinen työnhaku ei päättynyt edes töissä ollessa ja hän laittoikin hakemuksen vetämään. 

-Kahteen vuoteen ei tullut yhtään haastattelukutsua, mutta yhtenä päivänä tuli kerralla kaksi! Roope kertoo iloiten. 

Toinen paikoista olisi ollut vuoden pesti, kun taas järjestöassistentin paikka oli kolmivuotinen. Ei ollut vaikeaa tehdä valintaa vuoden ja kolmen vuoden välillä, koska kolme vuotta ilman työnhakuun liittyvää stressiä houkutteli. Lisäksi Nuorten Ystävien työpaikassa mahtavaa oli se, että työn ohella oli mahdollisuus opiskella oppisopimuksella liiketoiminnan ammattitutkinto. 

Tällä kertaa työnhaku tuotti tulosta. Roope soitettiin haastatteluun, joka sujui hyvin, ja hän tuli valituksi. Työhaastattelussa kävi myös ilmi, että kyseessä oli Paikka auki -työpaikka. 

-Kolmen vuoden sopimus ja oppisopimus päälle. Paremmin ei voisi nykypäivänä ollakaan, tuleva myynnin ja markkinoinnin ammattilainen virkkoi. 

Roope ei paljoa epäröi kertoessaan työn vaikuttavan häneen äärimmäisen positiivisesti. Hän on onnellinen erityisesti siitä, että hän saa kokoaikaisen työn lisäksi ikään kuin bonuksena uuden tutkinnon. Kokoaikatyö näkyy aikaisempien kuuden tunnin työpäivien jälkeen palkassa mukavasti. Vaikka raha ei tuo onnea, säännöllinen palkka tuo vakautta. 

-Ensimmäiset kuukaudet naureskelin, että miten vuokran maksun jälkeen voi jäädä rahaa käteen, hän muistelee.

Paikka auki ja tulevaisuus edessä 

Roope on nauttinut järjestöavustajan työstään valtavasti. Monipuoliset työtehtävät ja hyvä työyhteisö innostavat. 

-Työyhteisö on aivan ihana ja auttava! Kaikilla on hyvä ja rento meininki. 

Hän pohtii myös, ettei olisi luultavasti lähtenyt enää opiskelemaan, jos tällainen oppisopimusmahdollisuus ei olisi tullut vastaan. Työn ohessa kouluttautuminen ei tunnu lainkaan niin kutsutulta pakkopullalta, vaan Roope opiskelee oikein mielellään. 

Kolme vuoden päästä haaveena on työllistyä pysyvästi Nuorten Ystäville tai vaihtoehtoisesti kirjastoon, jonne Roopella on näyttää, että ansioluettelossa on monen vuoden edestä kokemusta. Nykyisen työn aikana hän aikoo kasvattaa työkokemusta niin paljon, että työllistyminen on tulevaisuudessa aikaisempaa helpompaa.