Paikka auki- työjakson jälkeen uuteen työhön – saattaen ja onnistuen
Hei, olen Kainulaisen Aino. Työskentelin Paikka auki-rahoituksella Warkauden seudun sosiaali-ja terveysjärjestöt ry:llä (myöhemmin Wastery) keväästä 2021 syksyyn 2022. Olen koulutukseltani sosionomi (AMK), valmistuin 2004.
Aluksi vähän siitä, miksi hain Paikka auki-työpaikkaa. Keväällä 2021 olin selkeästi osatyökykyinen, olin toiminut vuosia lapseni omaishoitajana, minulla oli kroonisia kipuja ja koin, että ammattitaitoni oli koronavuoden aikana painunut pakkaselle. Onneksi Wasteryn työyhteisö ja erityisesti mentorinani työskennellyt Sirpa olivat sitä mieltä, että sekä voimavaroja että osaamista oli kyllä olemassa, vaikkakin se tuntui minulle itselleni olevan piilossa.
Sain alusta lähtien vaikuttaa sekä työn sisältöön, sen rytmittämiseen että käyttää koko osaamiseni palettia. Työyhteisö näki ja tuki jokaisessa vaiheessa. Kevään 2021 Paikka auki- treffien aiheena oli työn muokkaus ja täytyy sanoa näin jälkeen päin, että Sirpan kanssa hurahdimme siihen täysillä. Opettelimme korona-ajan jatkuessa niin etätyön kuin paikan päällä Yhdistystalolla erilaisia, uudenlaisia tapoja tehdä ja rytmittää työtä, jakaa vastuuta ja työtehtäviä. Joka viikoittaiset työpaikkapalaverit toimivat työn tukena.
Joka viikko kasvoin isompaan vastuuseen omista tehtävistäni ja sain uusia haasteita. Kehitin talon toimintaa ja työtapoja yhdessä tiimin kanssa ja aloin nähdä, mitä osaan ja missä tarvitsen vielä harjoitusta. Kivutkin saatiin hallintaan uuden aktiivisemman työn ja hyvän lääkärin ansiosta. Kevään ja syksyn 2022 aikana puhuimme paljon jatkosta ja jatkopoluista. Hain uusia työpaikkoja oman ”mukavuusalueen ulkopuolelta ” ja aloin nähdä kuplani ulkopuolelle.
Tiimi sanoitti osaamistani ja laittoi pohtimaan, miten ja missä olisin hyvä. Tiimi myös vinkkasi minusta useampaan jatkotyöpaikka -ehdotukseen kertoen osaamisestani. Osaaminen ja ammattiylpeys nostivat päätään, uskalsin ja toivoin yhä enemmän.
Kiinnostuin hankkeissa tehtävästä työstä ja aloin ottaa siitä enemmän ja enemmän selvää. Tunnistin osaamista, mutta myös tietyn tarpeen työn muokkaamiselle (tauot, lyhyempi työviikko, työn rytmittämisen tarve). Kun sitten vastaan tuli työpaikka, jossa nyt työskentelen, hain innolla, pääsin muokkaamaan työn sisältöjä ja työaikaa. Työn vastaanottaessani sitouduin puoleksi vuodeksi, mutta työ kantoi siten hedelmää, että pääsen jatkamaan työtä syksyyn -23.
Kun nyt jossain tulee puheeksi, mitä tein ennen nykyistä työtäni, moni hämmästyy. ”Osatyökykyinen, sinä, joka osaat ja teet”, ”ei uskoisi”, moni sanoo. Niin, väitän ja ”matkasaarnaan” edelleen, että hyvä tuki ja toimivat työn muokkauksen keinot (itse teen paljon etätyötä, joka sopii minulle, riittävä tauotus, työn rytmittäminen ja osaamisen näkeminen) auttavat niin paljon, että voin nyt antaa työlle sen, missä olen hyvä ja mitä osaan. Kun elämän kuormituskuppi ei ole koko ajan täynnä ja hyvä työyhteisö tukee, on kehittymiselle ja osaamiselle tilaa. Minusta on jotenkin ihanaa nyt nähdä se sama Aino, jonka työkaverit olivat jo vuosia nähneet, tekemässä sitä, missä on hyvä.
Aino-Maija Kainulainen
Kirjoittaja toimii Tulevaisuuden kotona asumista tukevat palvelut Pohjois-Savon hyvinvointialueella -hankkeessa projektityöntekijänä ja kehittää omais- ja perhehoidon hyvinvointitarkastuksia.