Toiminnanjohtajakin kaipaa tukea työhönsä

Merkityksellinen työ, työstään innostuneet ja osaavat työntekijät, omaan arvomaailmaan istuva arvopohja, monipuoliset työtehtävät ja joustavat työajat. Muun muassa näistä on järjestön toiminnanjohtajan työ tehty. Samaan listaa voisi jatkaa: jatkuva riittämättömyyden tunne, kun pitäisi osata substanssista ja taloushallinnosta viestintään ja henkilöstöjohtamiseen kaikki käytännön ja teorian tasolla, loputon to do -lista ja työn ja vapaa-ajan täydellinen sekoittuminen. Tehtävä on innostava ja tarjoaa haasteita, saattaisi työpaikkailmoituksessa lukea.

Olen monesti sanonut olevani kolmannen sektorin yrittäjä. Johtamani järjestö on nuori ja kuuluu järjestökentän pieniin toimijoihin. Hoidamme taloushallintoa ja IT-tukea lukuun ottamatta kaiken itse. Olemme start up -yrityksen tavoin aloittaneet tyhjästä ja tehneet hartiavoimin töitä saadaksemme nykyiset rahoitukset. Jokainen onnistuminen on vahvistanut yhteishenkeämme, ja kielteiset rahoituspäätökset pääasiassa lisänneet sinnikästä taisteluamme. On suuri kunnia johtaa tätä porukkaa.

Epävarmuus ja yksinäisyys haastavat

Toisinaan kuitenkin huomaan väsyväni. Työn pirstaleisuus uuvuttaa, samoin jatkuva muutos ja epävarmuus työn jatkumisesta. Jokaisessa organisaatiossa on omat haasteensa, ja jokaisella yksilöllä on oma elämäntilanteensa, joka väistämättä heijastuu myös töihin. Johtajana tämä kaikki pitää ottaa huomioon.

Monet toiminnanjohtajakollegat puhuvat usein työn yksinäisyydestä. Tämä on minullekin tuttua. Kun haaste tulee vastaan, ei monesti ole ketään, jonka puoleen kääntyä. Pienen yhdistyksen toiminnanjohtajan esihenkilönä toimiva hallituksen puheenjohtaja on luottamustehtävässä korvauksetta. Kynnys hänen ”vaivaamiseensa” on usein korkea. Onneksi on niinkin, että tuki ja apu saattavat tulla yllättävistä suunnista. Joskus se voi olla organisaation sisältä, joskus omasta verkostosta, joskus taas täysin ulkopuolelta.

Tukea Paikka auki -koordinaatiolta

Tänä syksynä meillä oli tilanne, jossa kaikkien osapuolten tahdonvoimasta huolimatta emme saaneet työsuhdetta toimimaan. Se aiheutti surua ja pettymystä sekä epäonnistumisen tunnetta. Siinä tilanteessa meillä oli kuitenkin mahdollisuus hyödyntää Paikka auki -koordinaattoria Anu Lappalaista. Ulkopuolisen ja asiantuntevan ihmisen läsnäolo ja tuki hankalassa tilanteessa oli korvaamaton. Saimme selvitettyä asiat turvallisessa ja kunnioittavassa hengessä. Ulkopuolinen normalisoi tilannetta: ette ole yksin. Tämä ei ole kenenkään vika. Nyt on näin. Saimme muistutuksen samoista asioista, joita välitämme myös toimintaamme osallistuville ihmisille. Toivoa on. Tästäkin selvitään.

Johtaminen on joukkuepelaamista. Jotta maaleja syntyisi, johtaja tarvitsee syöttöjä lapaansa. Sekä niitä pelaajia, jotka mahdollistavat maaliin johtaneen syötön ja itse maalin. Toisinaan emme edes huomaa näitä mahdollistajia, toisinaan heillä on selkeä rooli ja nimi. Kuitenkin, kun tilanne on ohi ja maali tehty, johtaja tietää, ettei tulos ilman näitä pelaajia olisi ollut se, mikä se lopulta oli. Meistä jokainen voi pelata omaa, usein vaihtuvaakin paikkaansa aiempaa paremmin. Ja kun tilanne on ohi, on hyvä huomata mukana olleet pelaajat ja kiittää heitä tehdystä työstä.

Sanna Runsala
Toiminnanjohtaja
Toimiva ry